Miia Kuha
Jyväskylän yliopistossa viime vuosina toiminut, professori Petri Karosen johtama ja Koneen säätiön rahoittama tutkimushanke Yhteinen menneisyys, erilaiset tulkinnat: Bibliometrinen ja kvalitatiivinen analyysi varhaismodernista Ruotsin valtakunnasta Ruotsin ja Suomen historiografiassa 1860–2020 (Hirsu) on julkaissut tänä syksynä pääteoksensa. Brittiläisen Routledgen kustantama englanninkielinen artikkelikokoelma Swedish and Finnish Historiographies of the Swedish Realm, c. 1520–1809: Shared Past, Different Interpretations? (toim. Miia Kuha & Petri Karonen) vertailee suomalaista ja ruotsalaista varhaismodernia aikaa käsittelevää historiankirjoitusta eri näkökulmista (linkki teokseen). Kirja keskittyy professionaaliin historiantutkimukseen, joten tarkastelu alkaa 1800-luvun puolimaista, jolloin modernin historiantutkimuksen on katsottu syntyneen, ja jatkuu lähelle nykypäivää.
Teoksen lähtökohtana on tarkastella kahden erillisen, nykyään itsenäisen valtion rajojen sisällä tehtyä historiankirjoitusta ja -tutkimusta aikakaudesta, jolloin nämä kaksi maata muodostivat yhden valtakunnan. Ainutlaatuinen tutkimusasetelma muodosti erinomaisen lähtökohdan maiden tutkimustraditioiden vertailulle. Kirjoittajat käyttivät pääasiallisena lähteenään historian tieteenalan sisällä tuotettuja julkaisuja artikkeleista väitöskirjoihin ja populaarihistorioihin. Teoksen luvuissa osoitetaan, miten suomalaisten ja ruotsalaisten historiantutkijoiden aihevalinnoissa, käytetyissä lähteissä ja metodeissa sekä tulkinnoissa on ollut eroavaisuuksia, vaikka tutkimuskohteena on ollut sama aikakausi ja sama valtakunta. Toisaalta yhtäläisyyksiäkin löytyi, eivätkä maiden historiantutkijat ole olleet tietämättömiä naapurissa tehdystä tutkimuksesta, vaan yhteistyön muotoja on kehitetty jo sadan vuoden ajan.
Swedish and Finnish Historiographies -teoksessa vertaillaan ensimmäistä kertaa systemaattisesti kahden maan historiantutkimuksen kenttiä ja niiden varhaismoderniin aikaan kohdistunutta julkaisutoimintaa kokonaisuutena. Kirja koostuu neljästä osasta: 1) Tutkimuksen ja julkaisemisen lähtökohdat ja edellytykset, 2) Instituutiot ja vuorovaikutus, 3) Ihmiset ja elinkeinot, ja 4) Historiakulttuuri ja historiatietoisuus. Näiden osioiden sisällä maiden historiallista julkaisutoimintaa vertaillaan teemoittain. Varhaismoderniin aikaan kohdistunutta historiankirjoitusta tarkastellaan esimerkiksi poliittisen historian, taloushistorian, kirkkohistorian ja kulttuurihistorian kontekstissa sekä spesifimpiin kysymyksiin kuten pirkkalaisiin ja vapaudenaikaan liittyen. Kirja koostuu johdannosta ja yhdestätoista tutkimusartikkelista, joiden kirjoittajia ovat (aakkosjärjestyksessä):
Kerstin Enflo, professori, Lundin yliopisto
Jan-Peter Gustafsson, väitöskirjatutkija, Jyväskylän yliopisto
Petteri Impola, väitöskirjatutkija, Jyväskylän yliopisto
Anders Jarlert, emeritusprofessori, Lundin yliopisto
Petri Karonen, professori, Jyväskylän yliopisto
Miia Kuha, tutkijatohtori, Jyväskylän yliopisto
Petteri Norring, tutkija, Helsingin yliopisto
Jari Ojala, professori, rehtori, Jyväskylän yliopisto
Antti Räihä, dosentti, Jyväskylän yliopisto
Joonas Tammela, väitöskirjatutkija, Jyväskylän yliopisto
Samu Sarviaho, tutkijatohtori, Oulun yliopisto
Nils Erik Villstrand, emeritusprofessori, Åbo Akademi
Lars Ericson Wolke, emeritusprofessori, Försvarshögskolan
Teoksen tutkimustulokset heijastavat sitä, miten historiaa kirjoitetaan aina nykypäivästä käsin, ja siksi maiden poliittinen historia on jättänyt jälkensä myös historiantutkimuksen tulkintoihin. Ruotsi on vanha kuningaskunta, jossa historiantutkijat olivat pitkään kiinnostuneita erityisesti maan ulkopoliittisesta toiminnasta ja diplomaattisista suhteista. Suomella puolestaan ei ennen itsenäistymistä ollut omaa valtiollista historiaa, joten tutkijat keskittyivät yhteiskunnan ja kulttuurin kehitykseen. Eroavaisuuksia selittävät myös maiden historiakulttuurien erot. Ruotsissa historiankirjoitus oli pitkään leimallisen akateemista ja noudatti pikkutarkkaa lähdekritiikkiä, kun taas Suomessa historiantutkijat tekivät laajempia synteesejä ja kirjoittivat myös suurelle yleisölle. Lähempänä nykypäivää eroavaisuudet ovat pienentyneet ja kansalliset tutkimustraditiot ovat yhä suuremmassa määrin integroituneet osaksi kansainvälistä tiedeyhteisöä ja sen tarjoamia teorioita.
Swedish and Finnish Historiographies -kirja esittelee uusia lähestymistapoja historiankirjoituksen historiaan, minkä lisäksi se toimii resurssina niin opiskelijoille kuin tutkijoille. Teos sisältää paitsi kokonaisvaltaisia syväluotauksia tutkimusalan kehitykseen ja keskeisiin tutkijoihin, myös laajan ja systemaattisen viiteapparaatin. Niin kirjan luvut kuin viitteiden silmäily osoittavat, että varhaismodernin ajan tutkimuksen laajalla kentällä on tutkittu erilaisia aiheita sodasta rakkauteen ja kuninkaallisista sosiaalisten ryhmien ja monien vähemmistöjen kirjoon. Historiantutkimuksen aiheet ja kiinnostuksen kohteet muuttuvat yhdessä yhteiskunnan muutoksen kanssa, ja tutkimuksen aihevalikoima onkin laajentunut erityisesti 1900-luvun loppuvuosikymmenistä lähtien.
Swedish and Finnish Historiographies -teos osoittaa, että sekä Suomessa että Ruotsissa varhaismodernin aikakauden (n. 1500–1800) tutkimuksella on ollut ja on edelleen vankka asema historiantutkimuksen kentällä. 2000-luvulla varhaismodernia aikaa käsitteleviä väitöskirjoja on ilmestynyt yli kaksi kertaa enemmän kuin viime vuosisadan puolivälissä. Samalla varhaismodernia aikakautta käsittelevien väitöskirjojen osuus kaikista väitöskirjoista on kuitenkin pudonnut noin 40 prosentista vajaaseen viidennekseen. Luvut heijastavat Petri Karosen mukaan paitsi historiantutkimuksen suosiota kokonaisuutena, myös muutosta tutkimuksen prioriteeteissa. Toivoa sopii, ettei suomalainen varhaismoderni historiankirjoitus jää tulevien sukupolvien aikana naapurimaasta jälkeen ruotsin kielen kouluopetuksen heikentyneen aseman takia. Suomen historian tutkijat tarvitsevat jatkossakin ruotsin kielen taitoa varhaismodernin ajan lähteiden tulkintaan ja ymmärtämiseen.
