Kaisa Kyläkoski
Historiantutkimus perustuu lähteisiin ja niistä
tehtyihin johtopäätöksiin. Koska jokaisen yksityiskohdan omatoiminen selvittäminen
on kuitenkin mahdotonta, tulee tutkimuksen perustua myös aihepiirin aiempaan
tutkimukseen. Erityisesti niin sanotut “yleisesti tunnetut” seikat on tapana
poimia kirjallisuudesta niitä sen enempää kyseenalaistamatta. Esimerkiksi Mynämäen
kirkkoherra Anders Lizelius (1708–1795) tunnetaan vuonna 1776 julkaistun
ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden toimittajana. Niinhän lukee joka
paikassa. Vai lukeeko?
Lizeliuksen ja Suomenkielisten Tieto-Sanomien
historian kirjoittaneet Alpo Silander (1918) ja T. K. Otava (1931) kiinnittivät
huomiota siihen, että lehti oli pian ilmestymisensä jälkeen unohtunut ja siitä
oli esitetty virheellisiäkin tietoja. Heidän historiografisia katsauksiaan
laajennetaan tässä tekstissä hieman, sekä ajallisesti että lähdepohjalla.
Lähteiltä kysytään kuitenkin olennaisesti eri asiaa eli sitä, mitä oikeasti
tiedämme Lizeliuksen yhteydestä Tieto-Sanomiin.
Suomenkielisten Tieto-Sanomien ensimmäinen numero ilmestyi tammikuussa 1776. Näytenumero ilmestyi syyskuussa 1775. Lähde: Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. |
Monien muiden 1700-luvun lehtien tapaan Suomenkielisten Tieto-Sanomien omilta sivuilta ei käy ilmi tekijän tai tekijöiden henkilöllisyys. Todennäköisimpiin asiakirjalähteisiin perehtyneen Silanderin mukaan "Varmuuden vuoksi asiata Ruotsin valtioarkistosta tiedusteltaessa ilmoitettiin, ettei siviilitoimituskunnan diarista eikä kansliakollegin pöytäkirjoista vuosilta 1775 ja 1776 ollut löydettävissä mitään Tietosanomia koskevaa anomusta".
Silanderin ja Otavan mielestä oli erikoista, että
Henrik Gabriel Porthanin (1739–1804) kirjallisessa jäämistössä Tieto-Sanomat
esiintyy vain kerran. Näkemys on helppo ymmärtää, kun sen suhteuttaa Porthanin
toiminnan ja tuotannon laajuuteen. Porthanin maininta Tieto-Sanomista
kesäkuussa 1779 Suomesta kirjoittamassa katsauksessaan kuuluu vapaasti
suomennettuna: vuonna 1777 Turussa alkoi ilmestyä suomenkielinen sanomalehti;
mutta se lopetti vuoden lopussa, sillä julkaisijalle ei ollut siitä haittaa, mutta ei hyötyäkään (Im I. 1777 fing man gar in Åbo eine finnische Zeitung an; sie hörte aber beim Ende des Jars wieder auf, weil der Verleger zwar keinen Schaden, aber doch auch keinen Vorteil dabei hatte). Kukaan ei tiettävästi ole tarkistanut, onko Porthanin käsikirjoitus säilynyt tai nähnyt
sitä, joten virheellisen vuosiluvun syntyhistoria jää tuntemattomaksi. Vaikka
kyseessä olisi Porthanin muistivarainen erhe, on huomattavaa, että hän halusi huomioida
lehden olemassaolon kertoessaan maastaan kansainväliselle yleisölle.
Epätarkkuus vaivaa myös muita varhaisia mainintoja.
Silander toteaa, että kun Reinhold von Becker anoi vuonna 1820 aloittaneille Turun
Wiikko-Sanomille senaatilta ilmestymislupaa, hän väitti ainoan aiemman
suomenkielisen lehden ilmestyneen vain kerran kuussa. Suomenkieliset
Tieto-Sanomat kuitenkin ilmestyi kaksi kertaa kuukaudessa. Ehkä juuri uusi
lehti innosti kaunopuheisuuden ja runousopin professori Johan Fredrik
Walleniuksen käymään läpi Suomenkieliset Tieto-Sanomat ja keräämään
näistä bibliografiset tiedot eli ainakin sivujen koot ja numeroiden määrät.
Tammikuussa 1821 Adolf Ivar Arwidsson välitti näitä yksityiskohtia Anders Johan
Sjögrenille Pietariin ja mainitsi, että tiedot "Litzeliuksen
Tieto-Sanomista" julkaistaisiin "Morgonbladetissa". Arwidssonin
perustamasta Åbo Morgonbladista kyseistä esitystä ei kuitenkaan löydy.
Vuonna 1831 julkaistussa kirjassaan C. A. Gottlund
puolestaan väittää alaviitteessä, "että kuin v. 1776 aloitettiin Turussa
toimittoo yhet Suomalaiset Sanoma-lehet nimellä "Suomen-kieliset
Tieto-Sanomat;" niin nämät aikomukset kohtais niin paljon vastusta, ja
niin vähä osto-miehiä, että kuin olivat painaneet 4 numerota, niin herkäsivät
pois koko laitoksesta." Aivan näin nopeasti ilmestyminen ei päättynyt.
Epätarkkuudet viittaavat siihen, että on luotettu
muisti- tai kuulotietoon. Tilanne korjaantui vasta kun Åbo Tidningarissa
ilmestyi syksyllä 1834 varsin perusteellinen katsaus Suomenkielisiin Tieto-Sanomiin.
Kirjoittaja oli käynyt läpi jokaisen numeron Tieto-Sanomien
vuosikerrasta ja kerännyt sisällysluettelon, jonka julkaisemista hän perusteli
lehden tuntemattomuudella ja vähäisillä säilyneillä numeroilla.
Tuntemattomuudesta hän antaa esimerkiksi sen, ettei Tieto-Sanomia mainittu
kertaakaan samaan aikaan Turussa ilmestyneessä ruotsinkielisessä lehdessä eli
hän oli käynyt läpi kyseisestä lehdestä ehkä useammankin vuosikerran. Lisäksi
kirjoittaja huomauttaa, ettei Tieto-Sanomia mainittu saksalaisessa
Kustaa III:n ajan oppineisuutta esitelleessä julkaisusarjassa. Jälkimmäisellä
todennäköisesti viitataan Lüdeken esittämään lehdistöhistorialliseen
katsaukseen, joka oli rajattu tieteellisempiin lehtiin eli Tieto-Sanomien
poisrajaus oli täysin perusteltua.
Myöhemmän historiankirjoituksen kannalta Åbo
Tidningarin kirjoituksen merkittävin osa on kappale, jossa esitellään Tieto-Sanomien
julkaisijaksi (utgifware) Anders Lizelius. Valitettavasti tässä kohtaa
kirjoittaja ei anna mitään viitettä tiedon lähteelle. Jos kyse oli pelkästä
muistitiedosta, sillä oli ylitettävänään jo lähes 60 vuotta.
Muutamaa vuotta myöhemmin julkaistu artikkeli
paljastaa, että kyseessä ei ollut yleinen tieto. "Lyhyt kertomus
Suomenkielisistä sanomalehistä" perustui empiriaan, sillä kirjoittaja oli
päässyt näkemään ja laskemaan Tieto-Sanomat: "puoli arkkia kahesti
kuukauessa ilmestyi; siis kaikkiaan wuoessa 24 lähteä". Tämä oli
mahdollista, sillä Turun tulipalon jälkeen yksi täydellinen vuosikerta oli
lahjoitettu yliopiston kirjastolle. Kirjoittaja ei näytä tunteneen Åbo
Tidningarin artikkelia tai hän epäili siinä esitettyä tietoa, sillä Tieto-Sanomista
todetaan: "Ken sitä lie toimittanut emme warmmaan tiiä, taisi woan olla
Gabr. Porthan."
Tammikuun 1838 Borgå Tidningiin kirjoittanut ei
ole kokenut vastaavaa epävarmuutta, vaan hän ilmoitti Tieto-Sanomien
ilmestyneen vuonna 1777 Mynämäen kirkkoherra A. Lizeliuksen toimesta. Jos hän
oli tukeutunut Åbo Tidningarin artikkeliin, virhe vuosiluvussa oli
omansa tai kirjapainon.
Vuonna 1859 Porthanin lyhyeen elämäkertaan
kirjoitettiin "ja ei suinkaan hän ollut aivan osatoin ensimäisten
suomenkielistenkään "Tieto-sanomain” toimeen panossa, joita aljettiin
antaa mainitussa kaupungissa v:na 1776, ja jotka kohta lakkasivat lukijain
puutteesta”. Todennäköisesti artikkelin oli kirjoittanut Mehiläisen tuolloinen
toimittaja Rietrik Polén, joka keväällä 1858 puolustamassaan väitöskirjassaan
ohitti tekijäkysymyksen kirjoittaen "V:na 1776 koetetaan toimittaa
"Suomenkielisiä tietosanomia", mutta tilaajain puutteesta lakkaavat
yhdestä vuodesta". Myös Julius Krohn jätti vuonna 1862 hyväksytyssä
väitöskirjassaan tulkintavaraa: "toimittajana oli eräs Lizelius".
Väitöskirjassaan Polén viittasi viisi vuotta
aikaisemmin ilmestyneeseen Litteraturbladin artikkeliin, johon
sisältyneessä bibliografisessa luettelossa Tieto-Sanomien julkaisijaksi
on ilmoitettu Anders Lizelius. Kuitenkaan käsitys ei ollut vielä
seuraavallakaan vuosikymmenellä täysin vakiintunut, sillä kirjapainoja
käsitellessään F. W. Pipping väittää “kuulopuheen perusteella” Tieto-Sanomien
kirjoittajaksi maisteri Gabriel Lizeliusta (författade, såsom det säges, af ofvanför
omtalade Magister Gabriel Lizelius eller Lizelles). Aiemman maininnan (ofvanför)
yhteydessä Gabriel Lizelius esitellään Anders Lizeliuksen poikana. Jälleen
kyseessä on artikkeli, josta puuttuu lähdeviitteet.
Tämän jälkeen eli 1870-luvulta alkaen Anders
Lizeliuksen nimi toistuu artikkelista toiseen ilman varauksia tai
kyseenalaistuksia. On valitettavaa, että konsensuksella ei ole arvoa tiedon
totuudellisuuden arvioinnissa.
Albert Gebhardin näkemys Tieto-Sanomien tekemisestä vuonna 1776. Kuva: Tuulispää 13–16/1926. |
Tieto-Sanomien tekijäksi toimittamis- ja kirjoittamismielessä on siis tarjottu enimmäkseen ruotsiksi ja latinaksi julkaissutta Henrik Gabriel Porthania, 67-vuotiasta Anders Lizeliusta, tämän 26-vuotiasta Gabriel-poikaa, joka oli vuoden 1776 alkaessa Turun akatemian konsistorin amanuenssi, sekä "erästä Lizeliusta". Se, että Lizeliuksia on tarjottu eri muodoissa, ei takaa, että esittäjillä on ollut käytettävissään eri lähteet, mutta se on ainakin mahdollista. Jos lähteet olisivat riippumattomia, todennäköisyys, että Lizeliukset olivat päävastuussa Tieto-Sanomista, kasvaisi merkittävästi.
Otava huomioi omassa tutkielmassaan, että Mynämäki on
“kaukainen toimituspaikka” eli pappilasta oli Turkuun matkaa 35 kilometriä. Hän
ei kuitenkaan mieti, mitä tämä olisi käytännössä tarkoittanut kirkkoherran työn
ohessa kahdesti kuussa tehtävälle toimittamiselle. Olisiko Lizelius lähettänyt
tekstin painettavaksi uskoen omaan merkkiarvioonsa ja kirjapainon
ammattitaitoon? Vai olisiko kuitenkin ollut tarpeen olla paikan päällä
kommentoimassa ja korjaamassa?
Vuonna 1776 Frenckellin kirjapainossa oli Tieto-Sanomien
lisäksi työn alla Anders Lizeliuksen Raamatun suomennoksen toinen ja korjattu
painos. Sen oikolukua oli hoitamassa Andersin poika Gabriel Lizelius, kunnes
hänet nimitettiin toukokuussa 1776 Turun hovioikeuden kamreeriksi ja tilalleen
tuli pikkuveljensä Samuel. Samuel toimittaisi myöhemmin eli vuonna 1783
satiirista viikkolehteä Angenäma Sjelfswåld. Tai ainakin Porthan
identifioi hänet kyseisen lehden toimittajaksi yhdessä kirjeessään. Näistä
aihetodisteista syntyy ajatus poikien osallisuudesta Tieto-Sanomien
toimittamiseen.
Varmuus siitä, että Anders Lizelius hoiti yksinään Tieto-Sanomien toimittamisen – tai ettei hoitanut – jää saavuttamatta. Se, että yliopistossa koulutetut ja suomea osaavat poikansa asioivat lehden julkaisuaikaan kirjapainolla ei ole todistus heidän osallistumisestaan Tieto-Sanomien toimittamiseen. Kirjallisuuden läpikäynti herättää kuitenkin ajatuksen siitä, että on syytä katsoa pidempään yllä esitettyä Albert Gebhardin piirtämää kuvaa. Vaikka lehdistöhistoriassa on taipumus nähdä varhaiset yhden nimekkään kulttuuri-ihmisen sankaritekona, mukana on voinut olla muitakin vastuunkantajia. Jopa leivonnaisia tarjoillut nainen.
Kaisa Kyläkoski on Suomen historian väitöskirjatutkija Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksella. Hän tutkii 1700-luvun sanomalehtiä.
Alkuperäislähteet
Kansalliskirjasto. Käsikirjoituskokoelma. Coll 209
Anders Sjögren. Saapuneet kirjeet.
Arwidsson 27.1.1821
Lähteet
[Anon]. Finsk
Tidnings-Litteratur. Åbo Tidningar 11. & 15.10.1834.
[Anon]. Öfversigt af Finlands Tidnings-Literatur. Borgå Tidning 5. & 10.1.1838.
[Anon]. Henrik
Kaapriel Porthan. Mehiläinen 1/1859,
6–14.
Gottlund, C. A. Otava eli suomalaisia huvituksia. I osa. 1831.
Krohn, Julius
Leopold Fredrik. Suomenkielinen runollisuus ruotsinvallan
aikana, ynnä kuvaelmia suomalaisuuden historiasta.
1862.
Lüdeke, Christoph
Wilhelm. Gelehrter Anhang, oder Nachrichten von allerey mit den Zustande der
Gelehrsamkeit in Schweden verbundenen Gegenständen. Allgemeines schwedische
Gelehrsamkeits-Archiv unter Gustaf des Dritten Regierung. Ester Theil. 1781,
237–285.
M-n., A. Muistelmia Suomalaisista sanomalehdistä. Suometar
21.5., 4.6., 9.7, 16.7, & 23.7.1858.
Otava, T. K. Antti Lizelius ja hänen
"Suomenkieliset Tietosanomansa". Suomi
V:11:1. 1931.
Polén, Rietrik. Johdanto
Suomen kirjallisuushistoriaan. 1858.
[Porthan, Henrik
Gabriel]. Neueste Nachrichten von Finnland, dem europäischen Kanada.
Kirjassa August Ludwig Schlözer's ... Briefwechsel meist historischen und
politischen Inhalts. Fünster
Theil, heft XXV-XXX.
1779, 228–265.
Schybergson, M. G. Finlands
historia. Senare delen. Edlund 1889.
Silander, Alpo. Antti
Litzelius ja Suomenkieliset Tietosanomat. Valvoja 38(8). 1918, 371–382.
Tiilonen, R. Lyhyt kertomus Suomenkielisistä
sanomalehistä. Mehiläinen 8/1837.
Vasenius, Valfrid. Suomalainen kirjallisuus 1544–1877. Aakkosellinen ja aineenmukainen luettelo.