Pohjolan historiankirjoitus: Suomen ja Skandinavian historian professori Ernst Gustaf Palménin oppilaat

Petri Karonen

Helsingin yliopiston Suomen, Venäjän ja Pohjoismaiden historian professorina (1884–1904) ja sittemmin Suomen ja Skandinavian historian professorina aina eläkkeelle siirtymiseensä vuonna 1911 toiminut Ernst Gustaf Palmén (1849–1919) on yksi 1800-luvun jälkipuoliskon ja 1900-luvun alun merkittävimmistä ja myös poliittisesti vaikutusvaltaisimmista suomalaisista historiantutkijoista. Palménin toiminta on saanut kuitenkin huomattavasti vähemmän huomiota osakseen kuin esimerkiksi kollegansa ja läheinen yhteistyökumppaninsa, yleisen historian professori Johan Richard Danielson (myöhemmin vuodesta 1906 Danielson-Kalmari, 1853–1933) tai väkevä antagonistinsa Magnus Gottfrid Schybergson (1851–1925), joista kummastakin on kirjoitettu pitkään ja runsaasti. Seuraavassa ei kuitenkaan keskitytä vuonna 1877 tohtoroituneen E. G. Palménin henkilöhistoriaan ja tutkimustyöhön, vaan luodaan katsaus hänen laajaan väitöskirjaohjattavien joukkoon. Professori ohjasi monet väitöskirjat yksin, mutta useat töistä ohjattiin yhteistyössä juuri Danielson-Kalmarin ja myöhemmin myös Palménin omien oppilaiden kanssa, kuten liitteenä olevasta väittelijöiden luettelosta nähdään.

Palménin runsaslukuisasta opiskelijajoukosta yhteensä 18 väitteli tohtoriksi. Heistä 14 keskittyi Ruotsin ja Suomen yhteisen historian aihepiireihin. Seuraavaksi esittelen tiiviisti väittelijät, joista monesta tuli 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella merkittäviä yhteiskunnallisia tai kulttuurialan vaikuttajia. Mainituista 18 väittelijästä kuusi päätyi Helsingin yliopiston professoriksi, yhteensä neljälle eri tieteenalalle. Samoin kuusi heistä teki oppi-isänsä tavoin merkittävän poliittisen uran: joukossa on kansanedustajia ja muun muassa kaksi senaattoria, pääministeri ja ulkoministeri. Edelleen kuusi Palménin oppilaista päätyi merkittäviin oppikoulunopettajan tehtäviin, useat heistä opinahjojensa rehtoreiksi saakka. Osa teki uraa virkamiehinä, opettajina tai diplomaatteina.

Varhaismodernin ajan perustutkimusta

Palménin ohjauksessa tehtiin monipuolisesti varhaismodernin Ruotsin ja Suomen historiaan liittyvää tutkimusta. Vanhempaa Vaasa-kautta koskevia väitöksiä ilmestyi peräti viisi, ja niistä kolme kytkeytyi Palménin aktiivisesti tukemaan, mutta ennen kaikkea hänen oppilaansa Henry Biaudet’in (1869–1915) johtaman Vatikaanin arkistoaineistojen julkaisemiseen ja tutkimiseen keskittyneen tutkimusretkikunnan työhön. Biaudet oli aikanaan ensimmäisellä venäläistämiskaudella erotettu upseeri, joka opiskeli nopeasti ensin historian maisteriksi ja väitteli myöhemmin tohtoriksi. Muitakin Ruotsin ja Suomen yhteisen ajan aikakausia tutkittiin. Professori Palmén oli ensimmäinen Suomessa, joka aidosti pyrki kehittämään aitoja tutkimusprojekteja. Tällaisina voidaan pitää ennen kaikkea koulumiehinä kunnostautuneiden K. R. Melanderin (1858–1941) ja Artur Lindholmin (myöh. Kaukola) (1863–1914) laatimia väitöskirjoja, jotka muodostavat selkeän ajallisen jatkumon 1600-luvun alkupuolen Suomen historian keskeisiin kysymyksiin. Molemmat työt ovat edelleen faktarunsautensa ansiosta käyttökelpoisia ja arvokkaita.

Nuori Helsingin yliopiston pohjoismaiden historian ja valtio-opin dosentti E. G. Palmén, kuvaajana Johannes Jaeger n. 1880–1883. Kuva: Historian kuvakokoelma, Museovirasto.

Palménin oppilaat tekivät perustutkimusta, sillä ennen heidän väitöskirjojaan monia Suomen historian kysymyksiä ei ollut lainkaan tutkittu tai ainakaan eri aikakausia ei ollut analysoitu monipuolisen empiirisen aineiston avulla. Julkaisuaikakauden arvostukset ja tutkimukselliset painopisteet näkyvät selkeästi väitöskirjojen otsikoista, jotka saattavat nykylukijan silmään kuulostaa varsin selvitysmäisiltä tai epäproblemaattisilta. Esimerkeiksi käyvät vaikkapa Savonlinnan läänin oloista vuoteen 1571 (Hannes Gebhard, 1889), Kuvaus Suomen oloista vuosina 1617–1634 (K. R. Melander, 1887) tai Vanhan Suomen eli Viipurin läänin oloista 18:lla vuosisadalla (Onni Hannikainen, 1888). Käytännössä kaikissa väitöstöissä oli väkevä taloushistoriallinen pohjavire, kuten näkyy esimerkiksi Anders Allardtin väitöskirjassa Borgå läns sociala och ekonomiska förhållanden åren 1539–1571: akademisk afhandling (1898) tai E. G. Palménin pikkuserkun Carl von Bonsdorffin teoksessa Om donationerna och förläningarna samt frälseköpen i Finland under Drottning Kristinas regering (1886). Tässä heijastuu Palménin osin luonnontieteellinen ote myös tilastotiedoilla operoimiseen ja kiinnostus kansantalouteen.

Palménin nuoret ja monipuoliset oppilaat

Palménin oppilaita tarkasteltaessa huomio kiinnittyy väistämättä siihen, että he väittelivät pääsääntöisesti hyvin nuorina. Peräti kaksi kolmesta oppilaista puolusti opinnäytettään ennen kuin olivat ehtineet täyttää edes kolmeakymmentä. Joukon kuopus oli Kuopion lyseon rehtorina myöhemmin uran tehnyt Onni Hannikainen (1865–1930), joka kirjoittautui yliopistoon keväällä 1882 ja väitteli tohtoriksi kuusi vuotta myöhemmin 23-vuotiaana. Väittelijöiden nestori, Porvoon lyseon rehtori Anders Allardt (1855–1942) oli tasan 20 vuotta vanhempi kateederille noustessaan.

Palmén kykeni motivoimaan monia oppilaitaan ilmeisen hyvin, vaikka häntä ei pidetty erityisen lempeänä opettajana eikä hänen vaatimustasonsakaan ollut matala. Esimerkiksi sopivat J. K. Paasikiven kokemukset Palménin opissa. Suomen tuleva presidentti oli aikanaan suunnitellut historiantutkijan uraa, mutta pro gradu -työn hyväksymiseen liittynyt professorin kahtena päivänä peräkkäin pitämä 2,5 tunnin suullinen tentti sai hänet hylkäämään ajatuksen ja siirtymään vähin äänin juridiikan pariin. Silti korjaamattomia traumoja Palménin tenttikäytännöistä ei Paasikivelle liene jäänyt, sillä hän säilyi historian ystävänä elämänsä loppuun saakka. Pikemminkin tutkimus- ja muistelmatietojen perusteella näyttää siltä, että Palmén kannusti oppilaitaan monipuolisesti ja suositteli heitä erilaisiin akateemisiin ja muihin vastuutehtäviin. Hän myös hyödynsi nuorempien kollegojensa osaamista esimerkiksi toimittamassaan suurtyössä Oma Maa. Tietokirja Suomen kodeille. I–VI (1905–1912), johon aikanaan kirjoitti moni hänen oppilaistaan.

Helsingin yliopiston historian professori, vapaaherra E. G. Palmén kesähuvilallaan Furuholmenissa 1890-luvun puolivälissä. Kuva: Historian kuvakokoelma, Museovirasto.

Historian ja lähialojen professorit, ensimmäiset historian naistohtorit ja tutkivat opettajat

Palménin oppilaista historiantutkijoina menestyneimpiin kuului edellä mainittu Carl von Bonsdorff (1862–1951), jonka kaupunkihistorialliset tutkimukset olivat aikanaan Pohjoismaissa uraauurtavia. Myöhemmin hän keskittyi ennen muuta autonomian Suomen alkuvaiheiden selvittämiseen laajoissa, mutta varsin usein laajoja lähdereferaatteja sisältäneissä teoksissaan. von Bonsdorff toimi ensin vuosina 1898–1915 Helsingin yliopiston Suomen, Venäjän ja Pohjoismaiden historian henkilökohtaisena ylimääräisenä professorina ja sittemmin vuodesta 1915 vuoteen 1927 Suomen ja Skandinavian historia professorina.

Historioitsijoista monipuolisin oli eittämättä Väinö Voionmaa (1869–1947, Wallin vuoteen 1906), joka laaja-alaisen ja kaikki keskeiset Suomen historian aikakaudet sisältäneen tuotantonsa lisäksi toimi lähes kolme vuosikymmentä sosialidemokraattisen puolueen kansanedustajana ja pari kertaa ministerinäkin. Helsingin yliopiston Pohjoismaiden historian henkilökohtainen ylimääräinen professori hän oli vuosina 1918–1936. Kolmas historianprofessoriksi yltänyt oli A. R. Cederberg (1885–1948), joka pitkän Viron kautensa jälkeen hoiti kauan viransijaisena professuureja, kunnes sai 1935 viimein vakinaisen tehtävän Helsingin yliopiston Suomen ja Skandinavian historian professorina, jota hän hoiti aina kuolemaansa saakka.

Useat akateemiselle tai muulle virkauralle ohjautuneista Palménin oppilaista päätyivät joko taloustieteen tai tilastotieteen alueille. Heihin kuuluivat ensinnä Hannes Gebhard (1864–1933), joka pian väittelynsä jälkeen luopui historiantutkimuksesta ja siirtyi kehittämään osuustoimintaa ja osallistui vahvasti myös torpparikysymyksen ratkaisuun. Myöhemmin hänestä tuli Helsingin yliopiston maanviljelyksen kansantalouden ja tilastotieteen ylimääräinen henkilökohtainen professori (1909–1927).

Ernst Nevanlinna (1873–1932, vuoteen 1906 Neovius) väitteli autonomisen Suomen raha-asioiden järjestämisestä vuonna 1899 ja toimi sittemmin sekä monissa suomalaisen puolueen ja kokoomuksen vastuutehtävissä. Historiantutkimuksesta kansantaloustieteen pariin siirtynyt Nevanlinna ehti toimia sekä Kauppakorkeakoulussa että Turun yliopiston kansantalouden vt. professorina ennen nimitystään Helsingin yliopiston finanssiopin professoriksi vuonna 1922. J. H. Vennola (1872–1938, aikaisemmin Karhu) puolestaan toimi Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professorina kolmekymmentä vuotta aina kuolemaansa saakka, mutta hän sai enemmän mainetta vastaitsenäistyneen Suomen politiikassa kuin varsinaisena alansa tutkimuksen edistäjänä.

Paavo Korpisaari (1886–1950, vuoteen 1906 Roschier) väitteli Palménin ohjauksessa vuonna 1911 teoksella Suomen ulkomaankaupasta vuosina 1812–1825. Korpisaari oli aikanaan arvostettu pankki- ja liikemies, joka ehti yksityisen sektorin toimiensa lisäksi julkaisemaan laajasti erilaisista talouselämää käsittelevistä aiheista. Hän toimi muutamia vuosia myös Kauppakorkeakoulun kauppaopin virkaatekevänä professori. Korpisaari väitteli, samoin kuin edellämainittu J. H. Vennola, kahdesti, sillä toinen väitös vuodelta 1915 oli otsikoltaan Talletuspankkien likviditeettiteoria ja se tehtiin nimenomaan Vennolan ohjauksessa.

Palménin oppilaista kaksi oli naisia. Ensimmäinen heistä oli Suomen ensimmäinen filosofian tohtoriksi väitellyt nainen, Tekla Hultin (1864–1943), jonka Suomen rautateollisuutta Ruotsin ajalla käsitellyt tutkimus hyväksyttiin vuonna 1896. Hultin oli merkittävä toimija venäläistämistä vastustaneessa naiskagaalissa ja myöhemmin aktiivinen kansanedustajana lähes parin vuosikymmenen ajan. Hän toimi pitkään toimittajana ja sittemmin hänet nimitettiin Tilastollisen päätoimiston toisen aktuaarin virkaan – tehtävään, johon vaadittiin anomuksesta tehty ”vapautus sukupuolesta”. Palmén ohjasi myös suojattinsa ja oppilaansa Henry Biaudet’in kanssa Liisi Karttusen väitöksen. Monipuolisen toimittaja-diplomaatti-uran tehnyt Karttunen tutki 1500-luvun jälkipuoliskolla Ruotsissakin toiminutta jesuiitta Antonio Possevinoa. Vuonna 1908 väitelleen Karttusen jälkeen seuraava naispuolinen historian tohtori saatiin vasta yli neljännesvuosisata myöhemmin, kun Lolo Krusius-Ahrenberg väitteli vuonna 1934 1800-luvun puolivälin Suomen suuriruhtinaskunnan aatehistoriasta. Tämän työn ohjasi Palménin oppilaisiin laskettava A. R. Cederberg.

Suuri osa E. G. Palménin ohjauksessa väitelleistä oppilaista jatkoi tavalla tai toisella tieteellistä toimintaa. Vain muutamille heistä väitöskirja jäi käytännössä lähes ainoaksi julkaisuksi. Monet olivat vuosikymmenien ajan vahvasti mukana kehittämässä ennen muuta historia-alan tietämystä omilla havainnoillaan. Edellä on jo mainittu useita tällaisia ahkeria julkaisijoita, ja heidän lisäkseen mainittakoon raittiusliikkeessä energisesti vaikuttanut Viljo Hytönen.

Puolentusinasta opettajanuran tehneestä Palménin tohtorista tieteellisen julkaisutoiminnan alalla kunnostautuivat erityisesti professorin arvonimellä aikanaan kunnioitetut Helsingin normaalikoulun yliopettaja K. R. Melander ja Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun ensimmäinen historian lehtori Sakari Kuusi (1884–1976, vuoteen 1905 saakka Granfelt), joiden molempien tuotanto on hämmästyttävän laaja ja monitahoinen. Kuusi oli väitellyt vuonna 1914 isojaosta Pohjanmaalla. Tuolloin Palmén oli ollut eläkkeellä jo jokusen vuoden, mutta jatkoi sekä tieteellistä toimintaansa että toimintaansa ensin Suomen autonomisen aseman puolustajana ja myöhemmin itsenäistyneen tasavallan kehittäjänä. Arvostettu professori menehtyi kuitenkin jo joulukuun alussa 1919, 70 vuoden ja yhden viikon iässä. Silti hänen merkityksensä suomalaiselle historiantutkimukselle on ollut suuri, mistä kertoo esimerkiksi maassamme yhä edelleen jatkuva varhempien aikojen monipuolinen talous- ja sosiaalihistoriallinen tutkimustyö.

Petri Karonen, Suomen historian professori, historian ja etnologian laitos, Jyväskylän yliopisto.

Liite. E. G. Palmenin ohjauksessa laaditut väitöskirjat. Lähteet: Hirsu-hankkeen yhteydessä laaditut tietokannat; ylioppilasmatrikkelit; Suomen Historiallisen Seuran tutkijajäsenmatrikkeli.

Nimi ja elinvuodet	Väitöskirjan otsikko	Väitösvuosi ja yliopisto	Väitöksen aikakausi	Tehtävä, johon myöhemmin päätyi	Ohjaaja(t)
Bonsdorff, Carl von (1862–1951)	Om donationerna och förläningarna samt frälseköpen i Finland under Drottning Kristinas regering	1886, Helsingin yliopisto	1600-luku	professori	Danielson-Kalmari, J. R. & Palmén, E. G.
Melander, K. R. (1858–1941)	Kuvaus Suomen oloista vuosina 1617–1634	1887, Helsingin yliopisto	1600-luku	opettaja, lyseon lehtori ja Helsingin normaalikoulun yliopettaja	Palmén, E. G. & Danielson-Kalmari, J. R.
Hannikainen, Onni (1865–1930)	Vanhan Suomen eli Viipurin läänin oloista 18:lla vuosisadalla	1888, Helsingin yliopisto	1700-luku	opettaja, Kuopion lyseon rehtori	Danielson-Kalmari, J. R. & Palmén, E. G.
Gebhard, Hannes (1864–1933)	Savonlinnan läänin oloista vuoteen 1571	1889, Helsingin yliopisto	1500-luku	professori-poliitikko	Palmén, E. G.
Lindholm (myöh. Kaukola), Artur (1863–1914)	Bidrag till kännedomen om Finlands ekonomiska tillstånd under tidskriftet 1634–1654	1892, Helsingin yliopisto	1600-luku	opettaja; Mikkelin lyseon lehtori	Palmén, E. G. & Ruuth, J. W. & Bergman, E. W.
Voionmaa (ent. Wallin), Väinö (1869–1947)	Suomen maantiet Ruotsin vallan aikana	1893, Helsingin yliopisto	Useampi aikakausi	professori, poliitikko	Palmén, E. G. & Danielson-Kalmari, J. R.
Hultin, Tekla (1864–1943)	Historiska upplysningar om bergshandteringen i Finland under svenska tiden	1896, Helsingin yliopisto	Useampi aikakausi	virkamies, poliitikko, toimittaja	Palmén, E. G.
Allardt, Anders (1855–1942)	Borgå läns sociala och ekonomiska förhållanden åren 1539–1571: akademisk afhandling	1898, Helsingin yliopisto	1500-luku	opettaja, Porvoon ruotsinkielisen lyseon rehtori	Palmén, E. G.
Nevanlinna (aik. Neovius), Ernst (1873–1932)	Suomen raha-asiain järjestäminen Porvoon valtiopäiviä lähinnä seuranneina vuosina	1899, Helsingin yliopisto	1800-luku	professori-poliitikko	Palmén, E. G. & Danielson-Kalmari, J. R.
Vennola, J. H. (1872–1938)	Pohjois-Suomen maalaisvarallisuus 16:lla ja 17:lla vuosisadalla	1900, Helsingin yliopisto	Useampi aikakausi	professori, poliitikko	Palmén, E. G.
Biaudet, Henry (1869–1915)	Le Saint-Siège et la Suède durant la seconde moitié du XVI:e siècle : études politiques: époque des relations non officielles 1570–1576	1906, Helsingin yliopisto	1500-luku	toimittaja, tutkija	Palmén, E. G.
Karttunen, Liisi (1880–1957)	Antonio Possevino, un diplomate pontifical au 16e siècle	1908, Helsingin yliopisto	1500-luku	toimittaja, diplomaatti	Biaudet, Henri & Palmén, E. G.
Karttunen, K. I. (1883–1950)	Jean III och Stefan Batory. Études sur les relations politiques entre la Suède et la Pologne de 1576 à 1581	1911, Helsingin yliopisto	1500-luku	opettaja, Mikkelin lyseon rehtori, Turun lyseon vanhempi lehtori	Biaudet, Henri & Palmén, E. G.
Cederberg, A. R. (1885–1948)	Pohjois-Karjalan kauppaolot 1721–1775	1911, Helsingin yliopisto	1700-luku	professori	Palmén, E. G & Vennola, J. H.
Korpisaari, Paavo (1886–1950)	Suomen ulkomaankaupasta vuosina 1812–1825	1911, Helsingin yliopisto	1800-luku	yritysjohtaja, poliitikko, tutkija	Palmén, E. G.
Hytönen, Viljo (1879–1937)	Suomen paloviinapolitiikka v. 1822–1866	1912, Helsingin yliopisto	1800-luku	virkamies	Palmén, E. G. & Voionmaa, Väinö
Kuusi, Sakari (1884–1976)	Isonjaon alkuvaiheet Pohjanmaalla	1914, Helsingin yliopisto	1700-luku	opettaja, Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun historian lehtori	Palmén, E. G. & Suolahti, Gunnar & Kallio, Topi
Hanho, Juho Teofilus (1879–1960)	Tutkimuksia Suomen metsätalouden historiasta 19. vuosisadalla. 1: Sahateollisuudesta ja sahantuotteiden viennistä 1840- ja 1850-luvuilla	1915, Helsingin yliopisto	1800-luku	virkamies	Palmén, E. G. & Voionmaa, Väinö & Rauhala, K. W. & Laine, E.

Lähteet ja kirjallisuus

Tietokanta

Yhteinen menneisyys, erilaiset tulkinnat: Bibliometrinen ja kvalitatiivinen analyysi varhaismodernista Ruotsin valtakunnasta Ruotsin ja Suomen historiografiassa 1860–2020 (Hirsu) -hankkeen tiimoilta laaditut tietokannat, jotka tullaan aikanaan julkaisemaan JYX-julkaisuarkistossa.