Ranskalaisen Annales-koulukunnan historiantutkijoiden kehittämä histoire des mentalités, mentaliteettien historia, nousi pohjoismaisten historiantutkijoiden kiinnostuksen kohteeksi 1970-luvun lopulta lähtien. Mentaliteetin käsitteen avulla tutkijat lähestyivät etenkin vanhempien aikojen ”tavallisten ihmisten”, kuten talonpoikien ja käsityöläisten, yhteisesti jaettuja arvoja, ajattelutapoja ja asenteita sekä jopa tiedostamattomia käsityksiä maailmasta. Tämä oli uutta akateemisessa historiatieteessä, jossa oli perinteisesti tutkittu pääasiassa poliittisia ja valtiollisia tapahtumia ja instituutioita. Vuonna 1929 perustetuksi katsotun Annales-liikkeen tavoitteena oli nostaa historiantutkimuksen kohteeksi kaikki inhimillinen toiminta. Painotus oli aluksi taloudellisissa ja sosiaalisissa rakenteissa, mutta kohti 1980-lukua kiinnostus kohdistui yhä suuremmassa määrin kulttuuriin, esimerkiksi yhteisöjen normeihin, arvoihin ja rituaaleihin sekä niiden tulkintaan. Pyrkimys tavoittaa entisajan arkielämää johti myös aiemmasta poikkeavien lähdeaineistojen käyttöön ja monitieteisten lähestymistapojen hyödyntämiseen. Samankaltaisesta tutkimuksesta keskusteltiin lisäksi historiallisen antropologian termillä, ja myös mikrohistoria lukeutui uusien historioiden sateenvarjon alle.
Ruotsissa uuden suuntauksen herättämän kiinnostuksen ensimmäinen selkeä osoitus oli vuonna 1978 julkaistu teos Att skriva historia, johon Lundin yliopiston historian professori Birgitta Odén valitsi kolmiosaisesta ranskalaisesta Annales-koulukunnan työtä esittelevästä Faire de l’histoire -antologiasta (1973) valikoiman artikkeleita. Tekstit käännettiin teokseen ruotsiksi. Odén sisällytti kokoelmaan yhteensä yhdeksän artikkelia, jotka käsittelivät esimerkiksi marxilaista historiantutkimusta, taloushistoriaa, väestöhistoriaa ja ilmaston vaikutusta historiaan, sekä Jacques Le Goffin sittemmin paljon viitatun artikkelin mentaliteettien historiasta. Esipuheessaan Odén arvioi, ettei Annales-koulukunnan lähestymistapa historiaan ollut vielä suuresti vaikuttanut ruotsalaiseen tutkimukseen, mutta hän toivoi sen saavuttavan suurempaa kiinnostusta lähitulevaisuudessa. Teoksen laaja saatavuus niin Ruotsin kuin Suomen yliopistojen kirjastoissa osoittaa, että Annales-koulukunnan näkemyksiä esittelevälle metodioppaalle oli kysyntää. Uusia vaikutteita pohjoismaiseen yhteisöjen ja arkielämän tutkimukseen saatiin lisäksi italialaisesta mikrohistoriasta, jota edustivat etenkin Carlo Ginzburg ja Giovanni Levi, sekä brittiläisestä sosiaalihistoriasta ja angloamerikkalaisesta uudesta kulttuurihistoriasta pioneereinaan E. P. Thompson ja Natalie Zemon Davis.
 |
| Jyväskylän yliopiston kirjaston kappale Att skriva historia -teoksesta on kulunut neljän vuosikymmenen aikana monissa käsissä. Kirja hankittiin kirjastoon vuonna 1979. Kuva: Miia Kuha. |
Etenkin ruotsalaisessa historiantutkimuksessa oli pitkään keskitytty poliittiseen ja valtiolliseen historiaan. Varhainen keskustelu mentaliteettihistoriasta pysyi pitkään historiatieteen akateemisen kentän reunamilla ja keskittyi aluksi pääasiassa aikakausjulkaisuun Häften för kritiska studier, joka perustettiin vuonna 1968 marxilaisen yhteiskuntatieteen keskustelufoorumiksi, sekä jossain määrin myös aate- ja oppihistorialliseen julkaisuun Lychnos. Häften julkaisi Annales-traditioon ja mentaliteettien historiaan keskittyneen teemanumeron vuonna 1984. Ensimmäinen mentaliteettihistoriaa hyödyntänyt väitöskirja oli Tukholman yliopiston taloushistorian laitoksella väitelleen Arne Jarrickin Psykologisk socialhistoria (1985). Väitöskirjassa käytiin poikkeuksellisen laaja teoreettis-metodologinen keskustelu, minkä jälkeen kehitettyä lähestymistapaa sovellettiin 1700-luvun herrnhutilaisherätyksen jäsenten omaelämäkertojen analysointiin. Jarrick toimi myös vierailevana päätoimittajana, kun Historisk Tidskrift julkaisi teemanumeron mentaliteettihistoriasta vuonna 1993, viisi vuotta Historiallisen Aikakauskirjan jälkeen.
Annales-koulukunta ja sen edustama historiantutkimuksen suuntaus herätti kiinnostusta myös Suomessa, mutta sitä ei ainakaan aluksi pidetty murroksellisena. Historiantutkija Jaakko Suolahti, Gunnar Suolahden poika, arvioi vuonna 1981, ettei koulukunnan edustama tutkimus ollut vaikuttanut merkittävästi suomalaiseen historiantutkimukseen, koska ”poliittisen historian lähteiden puute” oli johtanut siihen, että samankaltaista taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurihistorian tutkimusta oli tehty jo aiemmin. Hän mainitsi, että etenkin Pentti Renvall oli kehittänyt historiantutkimuksen metodologiaa samankaltaiseen suuntaan kokonaisvaltaisuutta painottaen. Poliittisen historian lähteiden puuttumisella Suolahti viittasi Suomen valtiollisen historian nuoruuteen: historiaa kirjoitettiin pitkään kansallisvaltioiden muodostamassa kehyksessä.
Mentaliteettihistoriallisen tutkimuksen lisäämistä pidettiin 1980-luvun alun puheenvuoroissa tarpeellisena. Toisin kuin Ruotsissa, Suomessa keskustelua käytiin historiantutkijoiden pääasiallisen keskustelufoorumin, Historiallisen Aikakauskirjan sivuilla. Historiallisen Aikakauskirjan mentaliteettien historian teemanumerossa (1988) Pekka Ahtiainen vastasi pääkirjoituksesta ja Matti Peltonen avausartikkelista. Peltonen kehitti mentaliteettien historian metodologiaa myös myöhemmässä tuotannossaan ja teemanumeron artikkelinsa hän julkaisi uudelleen täydennettynä teoksessaan Matala katse. Kirjoituksia mentaliteettien historiasta (1992). Antero Heikkisen teosta Kirveskansan elämää. Ihmiskohtaloita Kuhmon erämaissa 1800-luvun alussa (1988) on pidetty ensimmäisenä kotimaisena tutkimuksena, jossa mentaliteettihistoriallista lähestymistapaa sovelletaan käytäntöön. Uusien historioiden varsinainen läpimurto tapahtui sekä Suomessa että Ruotsissa 1990-luvulla ja suuntauksia kehitettiin edelleen 2000-luvun alussa. Vaikka usein on arvioitu, että mentaliteettien historiasta puhuttiin enemmän kuin varsinaisesti tehtiin tutkimusta, tämä keskustelu vaikuttaa kuitenkin olleen keskeisessä roolissa raivaamassa tietä erilaisille lähestymistavoille menneisyyden ihmisten arkeen ja ajatteluun.
FT Miia Kuha on tutkija Historian ja etnologian laitoksella Koneen Säätiön hankkeessa Yhteinen menneisyys, erilaiset tulkinnat: Bibliometrinen ja kvalitatiivinen analyysi varhaismodernista Ruotsin valtakunnasta Ruotsin ja Suomen historiografiassa 1860–2020.
Kirjallisuus
Ahtiainen, Pekka, Kuva kirveskansan elämästä. Historiallinen Aikakauskirja 87:3 (1989).
Ahtiainen, Pekka, Nykyaika, historia ja mentaliteetti. Historiallinen Aikakauskirja 86:4 (1988).
Burke, Peter, The French historical revolution. The Annales School 1929–89. Polity Press, 1990.
Florén, Anders & Persson, Mats, Mentalitetshistoria och mentalitetsbegreppet. Lychnos. 1985.
Heikkinen, Antero, Kirveskansan elämää: Ihmiskohtaloita Kuhmon erämaissa 1800-luvun alussa. WSOY 1988.
Jarrick, Arne. Psykologisk socialhistoria. Stockholms universitet 1985.
Odén, Birgitta. Annales-skolan och det svenska forskarsamhället. Teoksessa Jacques Le Goff & Pierre Nora (toim.), Att skriva historia: nya infallsvinklar och objekt. Urval och inledning av Birgitta Odén. Bokförlaget Pan/Norstedts 1978.
Peltonen, Matti, Matala katse. Kirjoituksia mentaliteettien historiasta. Hanki & Jää 1992.
Peltonen, Matti, Johtolankoja ja tiheää kirjausta. Mitä uutta mentaliteettien historia on tuomassa? Historiallinen Aikakauskirja 86:4 (1988).
Suolahti, Jaakko, Historiantutkimuksen murros. Historiallinen Aikakauskirja 79:1 (1981).
Virrankoski, Pentti, Historiantutkimuksen asema ja tehtävät 1980-luvulla. Suomen historia. Historiallinen Aikakauskirja 81:1 (1983).
[Toimitus]. 1984. Annales i Sverige – varför inte? Häften för kritiska studier 17:1.
Asiasanat: historiankirjoitus, historiografia, mentaliteettien historia, mentaliteettihistoria, kulttuurihistoria, metodologia, 1980-luku
